Me mennään bussilla!

Me mennään bussilla!

torstai 26. helmikuuta 2015

Kiaman taikaa



Tästä paikasta ei voi olla kirjoittamatta ihan heti paikan päällä, Kiama on kaunis! Vai olenkohan minä vaan helpottunut, että saamme hetkeksi karistaa suurkaupungin savut renkaista ja suunnata avarimmille teille... Sydney jäi taakse - So long, farewell, auf wiedersehen, goodbye! - ja tämä iso valkoinen bussi ajoi hitaasti mutta varmasti isoa mäkeä ylös, ja vielä hitaammin (bussit ja rekat nopeusrajoitus 40km/h) alas ennen kuin päästiin Kiamaan.
Tämä paikka tunnetaan mahtavista rantakallioiden välistä suihkuavista vesistä (blowhole, joka muuten on käännetty suomeksi  'suihkuaukkona' tai 'suihkureikänä'), mutta tänään ei vesi noussut kovinkaan näyttäviin korkeuksiin. Muuten nämä puitteet on kyllä aika komeat hääpäivälle, jonka me molemmat autuaasti unohdimme. 



Tämä paikka on ensimmäistä kertaa dokumentoitu tämän pojan syntymäpäivänä, vuosikerta vaan on eri:
1797 ja 2012.



Merivesiuima-allas - näitä lisää!







tiistai 24. helmikuuta 2015

Vuohen vuotta ja helmikuuta

Kaiken hiljaiselon jälkeen muutama kuva monikulttuurisesta Sydneystä. Se on upea kaupunki, vaikka minun rakkaussuhteeni siihen onkin ollut hitaastilämpeävää sorttia. Vaan hurmaa se tällaisen maalaistytönkin lopulta! Ja sanojahan tässä ei enää paljon tarvita, kuvat kertovat tunnetusti niin paljon enemmän.


On käyty Sydneyn kuuluisia rantoja:
Bondi

Cronulla

ja Brighton-le-sands. Ihailtu hiekkataidetta, muiden...


...ja tehty meidän.


Käyty juna-ajelulla cityssä ihan huvikseen,

ja ihailtu Sydneyn satamaa korkealta ja kaukaa.

Iloittu China Townin väriloistosta,

ja toivotettu hyvää vuohen vuotta lohikäärmeille ja muille.


Puistoiltu paikassa Marrickville.



maanantai 9. helmikuuta 2015

la-la-la-la-La Perouse

Tadaa! Tässä on mun suosikkipaikka Sydneyssä, La Perouse -ranta ja Bare Island. Sieltä löytyy ihan kaikkea: uimaranta, eläimiä, kalastusta, sukellusta/snorklausta, markkinat, historiaa, kulttuuria. Eipä siitä enää voi paljon puuttua! La Perouse on yksi Sydneyn lähiöistä joilla on ranskankielinen nimi, nimetty merenkulkijan mukaan, joka saapui Botany Bayhin vuonna 1788 vain muutama päivä ensimmäisten rangaistusvankien jälkeen, ja kahdeksan vuotta Kapteeni Cookin (tai Merirosvo Hook niin kuin meidän viisivuotias hänet nimesi) jälkeen. 



Laivoja kulkee Botany Bayhin vieläkin, täynnä rahtia vaan ei vankeja.




Kalastusmahdollisuudet on hyvät, jotkut kalastavat kallioilta, toiset harppuunan kanssa sukeltamalla. Meidän virvelöintisaalis jäi heikoksi, mutta snorklaamalla löytyi kasa merisiilejä, jotka jäi lapsilta syömättä; isi söi mädit mielellään raakana.





Australian eläimistöä näkee joka sunnuntain käärme-esityksessä, jota kehutaan Australian vanhimmaksi. George Cann aloitti tradition 1920-luvulla, ja show pysyikin hänen perheessään ihan viime vuosiin asti. Nykyään käärmeitä esittelee vapaaehtoiset läheisestä eläinpuistosta.


Paikalliseen aboriginaalikulttuuriin ja taiteeseen pääsee tutustumaan joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina järjestettävillä markkinoilla. Sisäänpääsy historialliselle Bare Island -puolustuslinnakkeelle maksaa vain $2/hlö, ja saarella riittää katsottavaa. Me nautittiin upeista maisemista, tanssiesityksestä, didgeridoon soitosta, kenguruhampurilaisita, ja mukaan tarttui vielä parin paikallisen taiteilijan teosta kohtuuhintaan.











torstai 5. helmikuuta 2015

Lähiöelämää bussissa

Minä en ole koskaan sopeutunut hyvin kerrostaloelämään, vaan olen aina kaivannut enemmän tilaa ja mielellään omaa pihaa. Nyt bussissa asuessa meillä on aina vaihtuva piha eikä se koskaan ole meidän oma, lainaa vaan! Ja lainaa tämä kaikki on monelle muullekin, ja slogan "Freedom of choice. Camping since 1788" näkyy yhä useammassa (matkailu) autossa, vaikkei monet aussit haluakaan tunnustaa että kaikki tulokkaat/uudisasukkaat leiriytyivät jonkun muun mailla, ja koko moderni Australia on rakennettu lainatulle tai luvatta omitulle maalle. Tätä "vapautta" mekin nyt kiitollisena hyödynnetään.
Olosuhteiden pakosta ollaan vietetty enemmän aikaa Sydneyn lähiössä kuin minä olisin toivonut, mutta hienoja juttuja täältäkin löytyy jos silmänsä avaa, ja varsinkin jos kuuntelee lasten näkemyksiä. Pikkutalot (meidän perheen sana leikkikentille),  kirjastot, rakennustyömaa, vehreät siirtolapuutarhat ja jopa lentokentän läheisyys ovat ilahduttaneet niin pientä kuin isoakin Sydneyn lähiöissä viime aikoina.

Siirtolapuutarhan taroja

Riverwoodin leikkikentällä



Kyeemagh'n venesatama ja taustalla Sydneyn lentokenttä