Me mennään bussilla!

Me mennään bussilla!

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Ikääntymistä, ikävystymistä ja yhtä juhlaa

Minä olen sitten ollut pahantuulinen viime aikoina jatkuvien nettikatkosten takia. Jos olen jaksanut aloittaakin blogikirjoitusta, on se pian hyytynyt internet-yhteyden katkeamiseen. On vallan ikävystyttänyt tämä netitön elämä, kunnes päätin alkaa punoa uusia verkkoja: niitä merkityksillisiä, joihin perhe, ystävät ja yhteiset ilonhetket kuuluvat.

Ja mikäpä sopivampi ajoitus, kun perheessä on kahdet synttärit, ja kylillä tanssifestarit samaan aikaan! Ensin pieni pippurinen, chilillä vahvasti maustettu tyttönelikkomme nuorin täytti neljä. Tämä tarkoittaa kuulemma isoksi tytöksi kasvamista, mutta tähän ei pääty vieressä nukkuminen. Topakkaan tyyliinsä pippurinen kiipeää joka ikinen yö pikkuveljen ja isin yli äidin viereen. Vauva visusti toisessa kyljessä tulee välillä valvottua ja mietittyä, miltä tuntuisi nukkua yksin, ilman äännähdyksiä, käännähdyksiä ja tasaista tuhinaa. Yksinäiseltä?

Pari päivää myöhemmin hiljainen pohdiskelijamme, suloinen hymytyttö ja heikompien puolestapuhuja posautti täyteen seitsemän vuotta. Se ikä muistuttaa minua aina omasta koulunaloituksestani, ja hämmästyn aina miten iso ekaluokkalainen jo on (ainakin pienempiin sisaruksiinsa verrattuna). Eipä siis tarvinnut äidin enää töniä (entistä) ujoa toisten lasten kanssa leikkimään, kun tanssifestarit ja pikkukylän lapset vei seitsemänvuotiaan mukanaan.

Ja vei ne festarit mukanaan tämän 30 vuotta vanhemmankin tytön! "Laulu-tanssi"-paikassa (kaksivuotiaan sanoin) oli Pohjois-Territorion ja Queenslandin alkuperäisväestön esityksiä, ja vierailevana tähtenä mikronesialainen Kailani-tanssiryhmä. Isi oli Kailani-ryhmästä yhtä innoissaan kuin tytötkin, hänessä kun virtaa isänsä puolelta mikronesialaista verta, ja osasivat nämä Kiribatin tytöt hulata niin että minua, jäykkää varsinaissuomalaista huimasi. Tähän festariin loppui Borroloolan tapahtumat tälle vuodelle - sadekausi painaa jo päälle - joten seuraava bussimatka suuntautuu syvemmälle kuivaan erämaahan.


Syntymäjuhlaa...
aina yhtä rakastavalle, huolehtivalle 7-vuotiaalle isosiskolle...

...ja pienelle pippuriselle 4-vuotiaalle.

Pienintä hemmoteltiin festareilla...

...ja iso pikkuveli löysi OMAN kaverin.

Isi hyppäsi hula-siskojen ja Borroloolan nuorten lupausten kanssa samaan kuvaan...
...ja isot tytötkin pääsivät julkkiksen kanssa yhteiskuvaan.


Kuvanlaatu on heikko, ja kamera heiluu ja tärisee, kun hyssytin pienimpiä samalla musiikin tahtiin nukkumaan. Kiribatin tanssijat saivat yleisön mukaansa: 










keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Out-fluenza

Kyllä on keväänalkuun flunssavirus (influenza) meitä jyrännyt! Sillä samalla ovenavauksella kun isi lähti ajamaan hiljaa kohti Brisbanea, paattia hakemaan, astui flunssavirus bussin ovesta sisään. Nyt on niistetty, pärskitty, yskitty, kuumeiltu kuin viimeistä päivää: kuumemittarille ainakin, sen diginäyttö päätti melkein ympärivuorokautisen käytön jälkeen sammua. Nenäliinatkin on loppu, ja nenät on eilisestä lähtien niistetty vessapaperiin. Hunajapurkki on enää puolillaan (ja kovin tahmainen), kun pienet potilaat ovat itse lääkinneet karheita kurkkujaan.

Mutta nyt kun isi on jo paluumatkalla paatin kanssa, flunssan suhteenkin näyttää vähän valoisammalta: vaikka pienimmällä nenä tuhisee, ja yskä jyskyttää vielä kaikkien rinnassa, jyskyttää se myös bussin ulko-ovella: out-fluenza, off you go!

Toivottavasti olisi taudit tälle vuodelle sairastettu, että saamme ensi kuussa nauttia harvinaisten Suomen vieraiden seurasta Australian sydämessä. Sitä odotellessa, sairaanhoitajattaren roolia kokeillut kotiopettajatar-äeti kiittää ja kuittaa.

Esimerkiksi tästä tietää, että meillä ollaan parantumaan päin. Sillä aikaa kun minä ripustin pyykkiä kuivumaan, herra 2-vuotias tiskasi Muumi-lautaset ja avasi näköjään omatoimisesti tiskialtaan tukostakin.

Viime päivinä nämä nuhanenät ovat halunneet nukkua,

nukkua vaan. Mutta ai kun äidistä tuntuu hyvältä, kun normaali vilske ja meteli - terveet lapset - palaa bussiin.