Alivuokralaisia, kaikenlaisia

Bussin takaosa, jossa männävuosina kulki matkustajien rinkat ja matkalaukut, on nykyään "isin autotalli" (lasten mukaan). Autoa sinne ei mahdu, mutta paljon muuta tavaraa kylläkin: lukematon määrä aurinkokennoihin liitettyjä akkuja, arkkupakastin, pyykkikone ja -kori, juomavesisäiliö, ainakin kaksi pakkia (täynnä jos jonkinlaista roinaa työkalua), tikapuut, toinen bussin vararenkaista, ja ajoittain myös säilykkeitä ja muita ruoka-aineita, joita ostamme varastoon kaupungissa käydessämme.

Näiden ruoka-aineiden houkuttelemana muutama viikko sitten pari toiveikasta alivuokralaista päätyi räpsän kautta roskiin, mutta nyt meillä on uusi, toisenlainen: pyton. Matelijoista kiinnostunut 7-vuotiaamme kurkki liskojahdillaan sattumalta bussin alle, ja suurella riemulla todisti nähneensä käärmeen. Isi hyppäsi vaistomaisesti metrin sivuloikan kauemmas, lapset sen sijaan maastoutuivat bussin viereen tutkimaan liskoa kuristavaa käärmettä tarkemmin. Kaikesta huomiosta - ja metelistä - hämmentynyt käärme höllensi otettaan sisiliskosta, ja palasi takaisin bussin korin turviin.

Lisko haukkoi henkeään aika tovin (niin pitkään, että hautajaissuunnitelmat lähtivät jo käyntiin), mutta toipui kuin toipuikin, ja vilisti lasten helpotukseksi käärmeen ulottumattomiin. 

Voitte siis varmaan arvata, mitä meidän kotona tänään yhteisvoimin opiskeltiin! Internetin ja lukuisten luontokirjojen kautta tutuksi tuli tämän "oman" käärmeemme - Children's python - lisäksi harvinaisempiakin pytoneita: Olive python ja Oenpelli python. Samalla piti rajata pois mahdolliset myrkkykäärmeet (Brown snake, Whip snake, Death adder, Taipan) - näitä täällä Australiassa riittää! Ja kaiken tutkimisen kautta tuli maanantaiksi sovittua tapaaminen Kakadun luonnonpuiston uhanalaisten eläinten tutkijan kanssa, joten sen päivän lukujärjestys tuli tällä kertaa suunniteltua kuin itsestään. 

Aina ei meidän käärmekohtaamiset ole olleet näin miellyttäviä, vaikka ne Australiassa asumieni vuosien aikana onkin onneksi laskettavissa yhden käden sormilla. Seitsemisen vuotta sitten ruusukakaduherramme löytyi häkistään pelkkänä pullistumana jättiläismäisen pytonin varressa. Mies ei ehtinyt edes töistä sinä iltana kotiin, kun käärme ennen niin iloisesti puhuvine papukaijoineen oli kadonnut pimenevään iltaan. Toisella kertaa hyssytin vauvaa rattaissa päiväunille kuivassa autiomaassa, kun jouduin seuraamaan yhtä Australian myrkkykäärmeistä - King Brown - nielemässä liskoa sisuksiinsa. Mutta nämä kohtaamiset onneksi arjessa unohtuu, eikä uuden alivuokralaisen löytyessä onneksi ensimmäisenä iske paniikki. (Vaikka kerran viaton pyton saikin lapiosta, kun se käärmepelkoisen ystävättären toimesta hätäisesti tunnistettiin myrkkykäärmeeksi.)

"Vaikeinta elämässä on valitseminen", sanoo viisas sananlasku, ja näitä valintoja mahtuu jokaiseen päivään. Välillä menee pieleen, mutta onneksi elämä tarjoaa uusia mahdollisuuksia joka päivä.

Eivät ole metsästäjiä nämä tytöt, vaan kova halu olisi pitää käärmettä sylissä

Alivuokralainen

Kotiovelta suoraan saalistamaan

Päivän paras paikka 

Pienin seuraa mieluummin tilannetta turvallisesti lasin takaa